Palveluskunta kysymysmerkkinä
Olen takuulla väittänyt täälläkin että Peppi on rauhallinen luonne. Sehän ei juuri riehu eikä räyhää, vaan vaikka tervehdyshurina kestääkin joskus monta minuuttia, kun tulen kotiin, se on pysytellyt paljolti omissa oloissaan. Kunhan ruokaa riittää, harmaaturkki on tyytyväinen.
Sittemmin paljastui, ettei se mikään rauhallinen ole vaan tyyneys ainoastaan kätkee salakavalan luonteen. Mokoma viekas otus on muuttanut käytöstään.
Muutos oli minusta aluksi aivan ihana, sillä Peppi alkoi nukkua vieressäni useimpina öinä. Ninnihän se on ollut meillä se häntä suussani nukkuja, ja Peppi on pistäytynyt jaloissani ehkä yhden yön viikossa. Sitten sainkin seuraa harva se ilta ja kahdeksan tassua pomppasi viereen oitis kun lakanoihin kapusin.
Ja niinpä kävi, että Peppi osoittautui pahemmaksi kuin pikkulapsi. Heräsin monena aamuyönä palellen. Enää toisella olkapäälläni oli pieni täkinkulma ja kaikki muu peitto kissan alla. Miten se sinne oli joutunut? Tuhannen otus potkii vielä kaikilla neljällä koivellaan, kun yritän… Yhtenä yönä viimein kiskoin toisen peiton komerosta poikittain harteilleni, ja Peppi peittoineen jäi varpaille. Arvatkaa, olenko ollut iloinen ja levännyt aamuisin tämän taiston jälkeen.
Ja ne aamut sitten. Peppi löytyy kerältä polvitaipeesta, ja jos minä herään ennen kissoja, mitenkäs ujuttaudun esiin, kun Ninni nukkuu kylkeni päällä. Onko kissalimbo mahdollisesti jokin laji, johon minun pitäisi perehtyä?
Olen voivotellut tätä ympäri ystäväpiiriä, ja lopulta yksi kolmen kissan kaitsija soitti eräänä iltana ja ilmoitti pistäytyvänsä. Hän toi kateille palloradan, ja saamme nyt kaikki olla yhtenä kysymysmerkkinä peittopulmia setviessämme. Ja kyllä täkkitaistelu on vähän rauhoittunut. Saattoiko noilla muka olla virikkeiden puute vaikka koetan niiden kanssa joka päivä leikkiä?
pinnineppi's Blog 
😀 Voihan Peppiä. Jotenkin en usko, että kissat pääsisi sun kanssa tylsistymään. Ehkä ne hämääntyi hetkeksi uudesta lelusta. 😉 Mutta sun yöunien vuosi toivotaan, että muutos on pysyvä.
😀 Jotenkin en uskoisi, että kissat pääsee sun kanssa tylsistymään. Ehkä ne vain hämääntyi hetkeksi uudesta lelusta. 😉 Mutta sun yöunien vuoksi toivotaan, että muutos on pysyvä.
Kiitos! Vaikea minunkin on kissojen kurjuuteen uskoa… Ja ostan niille tai saamme lahjaksi uuden lelun silloin tällöin. Heitetään hiirtä ja juostaan nauhojen kanssa.
Joka tapauksessa on mukavaa, kun peti on täynnä hurisijoita. Nyt on onneksi peitto pysynyt päällä.
Ihana peittorohmu! 🙂 Luulen, että nyt on vain jotain hellyysvajetta ilmassa, tai sitten kissat haluavat huolehtia meistä emoista näinä syyshämärän aikoina. Jujustakin on nimittäin kuoriutunut ihan mahdoton kainalopupunen. ❤ Minä olen tietty ihan onnesta sekaisin, kun se tulee rintakehän päälle hurisemaan ja lopulta nukahtaa. Tästä syystä olen myöhästynyt aamulla töistä ja joutunut illalla katsomaan tv-sarjaa yhden ylimääräisen jakson. Kun eihän tuollaista kultamurua raaski siirtää pois. 😀 Mutta hyvä, jos pallorata hillitsee vähän peittotaistoa niin, että saat paremmat unet. 🙂
Kissat ovat kyllä herkkävaistoisia huolehtijoita! Huomaan näistäkin, että ne vaistoavat, kun olen huolissani tai murehdin jotakin, ja tulevat silloin entistä enemmän kavereiksi.
Ihana Jujupujupoju! Ei voi pienen unta häiritä, ei. Ja tuo rintakehällä nukkuminen on niin yliveto! Ninni on siinä oikein ekspertti.
Niin ja Sandra, eikö se ollut just Juju, joka ei pentuaikojen jälkeen juuri syliin kömpinyt?
Joo, Juju on nimenomaan se kisu, joka ei ole aikuisena sylkässä viihtynyt. Sen takia olen ollut nyt ekstralöllönä onnesta. ❤ Tänäänkin sain hirmu monta pusua ja puskua heti aamutuimaan.