Peittorosvo Peppi

Palveluskunta kysymysmerkkinä

Palveluskunta kysymysmerkkinä

Olen takuulla väittänyt täälläkin että Peppi on rauhallinen luonne. Sehän ei juuri riehu eikä räyhää, vaan vaikka tervehdyshurina kestääkin joskus monta minuuttia, kun tulen kotiin, se on pysytellyt paljolti omissa oloissaan. Kunhan ruokaa riittää, harmaaturkki on tyytyväinen.

Sittemmin paljastui, ettei se mikään rauhallinen ole vaan tyyneys ainoastaan kätkee salakavalan luonteen. Mokoma viekas otus on muuttanut käytöstään.

Muutos oli minusta aluksi aivan ihana, sillä Peppi alkoi nukkua vieressäni useimpina öinä. Ninnihän se on ollut meillä se häntä suussani nukkuja, ja Peppi on pistäytynyt jaloissani ehkä yhden yön viikossa. Sitten sainkin seuraa harva se ilta ja kahdeksan tassua pomppasi viereen oitis kun lakanoihin kapusin.

Ja niinpä kävi, että Peppi osoittautui pahemmaksi kuin pikkulapsi. Heräsin monena aamuyönä palellen. Enää toisella olkapäälläni oli pieni täkinkulma ja kaikki muu peitto kissan alla. Miten se sinne oli joutunut? Tuhannen otus potkii vielä kaikilla neljällä koivellaan, kun yritän… Yhtenä yönä viimein kiskoin toisen peiton komerosta poikittain harteilleni, ja Peppi peittoineen jäi varpaille. Arvatkaa, olenko ollut iloinen ja levännyt aamuisin tämän taiston jälkeen.

Ja ne aamut sitten. Peppi löytyy kerältä polvitaipeesta, ja jos minä herään ennen kissoja, mitenkäs ujuttaudun esiin, kun Ninni nukkuu kylkeni päällä. Onko kissalimbo mahdollisesti jokin laji, johon minun pitäisi perehtyä?

 

Olen voivotellut tätä ympäri ystäväpiiriä, ja lopulta yksi kolmen kissan kaitsija soitti eräänä iltana ja ilmoitti pistäytyvänsä. Hän toi kateille palloradan, ja saamme nyt kaikki olla yhtenä kysymysmerkkinä peittopulmia setviessämme. Ja kyllä täkkitaistelu on vähän rauhoittunut. Saattoiko noilla muka olla virikkeiden puute vaikka koetan niiden kanssa joka päivä leikkiä?

 

Valmistaudu ajoissa

Tuntuuko teistäkin siltä, että säätä vilkaisemalla ei aina tiennyt, oliko heinäkuu vai syyskuu?

Pepin ja Ninnin mielestä kannattaa valmistautua kylmiin ilmoihin ajoissa. Ne päättivät tehdä osansa, jotta palveluskunta voisi siirtyä omavaraisuuteen ainakin villapaitojen suhteen.

20150705_105955

20150705_105543

 

Peppi nauttii harjaamisesta vielä Ninniäkin enemmän ja kehotti ottamaan irtaantuneen karvan talteen. Pakkasin turkkigrammat minigrip-pussiin, ja nyt vain sopivaa lammasta etsiskelemään. Kissinvillat voi karstata ja kehrätä muun lankavärkin joukkoon. Ei ainakaan tarvitse kylmien tullen palella!

Päivän annos

20150616_082443Mitä kissat niin kylki kyljessä popsivat?

Se on jotain, mitä ei hetkeksikään saa jättää vartioimatta, kun kattaa vieraille pöytää. Tai itselleen. Päinvastoin, kissat penkovat sen esiin kassista, kun olen laskenut ostokset lattialle, ja hyvä, ettei se ole mennyttä ennen kuin takki on vaatepuulla.

Ei se ole vaarallista, ja me syömme sitä kaikki. Soisin vain mielelläni että muovista ppurkaminen olisi ihmisen osa, ei kissan.

Pikku villipetoni ovat kesyjä. Syövät kädestä.

20150616_082554

Kissanviikonpäivät

Ninnin kanssa päätimme pian osallistua Instagramissa #prettypawsmonday-aiheeseen.

20150611_111349

Tänään napsittuja otoksia varastoidaan vielä. Mutta kuka teistä auttaisi opettelemaan. someviikonpäiviä?

Viikon alkajaisiksi on siis #prettypawsmonday ja viikonloppuna #caturday, vaan entä ne muut? Onko kissa-aiheisia lisää? Oletteko osallistuneet?

Näytönsäästäjä Ninni

Niinhän, että nuorison nettisurffausta pitää rajoittaa, jottei vallan elämä muutu virtuaaliseksi? On hyvä laatia yhteiset linjat ja varmistaa, että aikaa vietetään myös perheessä olemassa olevien kanssa, eikö totta. Meillä kissat ovat ottaneet tavakseen huolehtia myös siitä, että palveluskunnan verkkoelämä pysyy aisoissa.

Eritoten Ninni pitää velvollisuutenaan huolehtia siitä, että palvelusväki muistaa nukkumaanmenoaikansa ollakseen valmis heräämään virkeänä aamuviideltä kaivelemaan kissanruokakoria yläkaapista. Se on valinnut selvän linjan, ei suinkaan mitään suostuttelupuheita tai vienoja kurahteluja. Koska palveluskunta alkaa mukista, jos kissat yrittävät kirjoittaa näppäimistöllä, stop-komennon naputtaminen näyttöön ei saa aikaan toivottua tulosta.

Niinoä kissa on laatinut käytännöllisen, päättäväisen ja hieman karskin tavan saada ikkunasta toiseen pomppiminen aisoihin, mikäli ei kyseessä ole fasaanien tuijottaminen oikeasta akkunasta. Se käy käteni päälle makaamaan, sujauttaa etutassut ranteeni ympärille ja tuijottaa silmiin. Että huomaa nyt nyvä ihminen, mitä tässä oikeasti kannattaa katsoa.

20150422_124146

Jos olisi kättä vapaana, raollaan olevaan suuhun voisi sujauttaa raksun.

Yön ääniä

Se, ettei Peppi paljon nau’uskele, ei tarkoita joka suhteessa hiljaista kissaa. Kurahtelun ja hurinan lisäksi harmaa karvakasa tarjoilee öisiä yllätyksiä.

Erään kerran kuului pehmeänkova mätkähdys. Arvelin jotain liikahtaneen astiakaapissa, ja kun kuulosti pikemminkin muoviselta kuin särkyvän kilinältä, annoin olla. Joutaapa tuon aamulla tarkastamaan.

No ei ollut ihan astia. Nimittäin:

Kissakokin raaka-aineet

Kissakokin raaka-aineet

Pepin ylintä herkkua on keitetty kananmuna. Se tunnistaa kattilassa kolisevan äänen ja juoksee vahtimaan kypsymistä eikä malttaisi millään odottaa, että kiehuu ja jäähtyy. Ilmeisesti namipalaa ei ollut ollut tarjolla liian pitkään aikaan, ja se yritti ryhtyä keittopuuhiin itse. Köpösti kävi, rasia päätyi lattialle eikä liedelle.

Sinänsä kissat ovat keksineet oivallisen viestintätavan, mitä tulee ruokatoivomuksiin. Eräänä päivänä kun kotiuduin, tyhjällä lautasella oli lelukala. Kun sitten olin kai ostanut liian monta kalaraksupussia perätysten, minua odotti ruokakipossa rakkain keltainen leluhiiri, se, jolla on violetti häntä. Että saiskos hieman lihaisampaa sapuskaa välillä.

Mutta ei meillä pelkästään syödä, vaan harrastetaan kulttuuriakin.

Eräänä yönä heräsin outoon “Plink! Plink! Plink!” -ääneen. Mitä ihmettä tuo on? Vesihana? Ei aivan. Ei kai mikään voi vuotaa tai sade kuulu noin selvästi? Ei.

Nousin katsomaan, ja löysin meidän tulevan basistin:

Aloitteleva basisti harjoittelee yhdellä kielellä neljän sijaan. Miksi, oi miksi aina aamuyöllä?

Aloitteleva basisti harjoittelee yhdellä kielellä neljän sijaan. Miksi, oi miksi aina aamuyöllä?

Peppi soitti! Se oli löytänyt kuminauhalla suljettavan kansion ja harjoitteli päästäkseen basistiksi bändiin. Soittoharjoituksia jatkui hyvän aikaa yönä tai parina viikossa.G-duurisäestykset hoituvat jo taatusti. Olisikohan paikallinen jazzklubi kiinnostunut Pepin taidoista?

Romanttinen rakentaja

Pepistä on paljastunut romantikko.

Sehän on rauhallinen luonne ja viihtyy omissa oloissaan aivan toisin kuin Ninni – tulee viereen nukkumaankin yleensä vain noin kerran viikossa. (Paitsi jos vainuaa minun tarvitsevan lievitystä stressiin – sitten kyllä kumpikin nukkuu kanssani vaikka viikon yhteen menoon, toinen jaloissa ja toinen häntä suussa tai muuten takamus leukaani vasten.)

Kauan luulin, ettei Peppi edes osaa naukua, ja sitten yhtenä päivänä ruoka oli lopussa. Löytyihän sitä ääntä, kun pohjoissuomalaiselle kissalle asiaa tuli… Joka tapauksessa nyt on käynyt ilmi, ettei rauhallinen luonne suinkaan merkitse silkkaa suoraviivaisuutta. Peppi on viime aikoina askarrellut uutterasti itselleen uutta laatikkotaloa, ja luulittekos te, ettei räystäitä yhtään tuunata:

Pepin uuteen majaan tulee piparkakkureunus.

Pepin uuteen majaan tulee piparkakkureunus.

Pepin uuteen pahvimajaan tulee piparkakkureunus! Kaksi kaarta on jo hienosti valmiina.

 

P.S. En malta olla viittaamatta vielä edelliseen postaukseen. Instagram-tilillä @pinnineppiblog on aiheesta nyt video.