About pinnineppi

Kaksi tuttua kissaa muutti ystäväperheestä vuosi sitten. Palveluskunta kiittää.

Peittorosvo Peppi

Palveluskunta kysymysmerkkinä

Palveluskunta kysymysmerkkinä

Olen takuulla väittänyt täälläkin että Peppi on rauhallinen luonne. Sehän ei juuri riehu eikä räyhää, vaan vaikka tervehdyshurina kestääkin joskus monta minuuttia, kun tulen kotiin, se on pysytellyt paljolti omissa oloissaan. Kunhan ruokaa riittää, harmaaturkki on tyytyväinen.

Sittemmin paljastui, ettei se mikään rauhallinen ole vaan tyyneys ainoastaan kätkee salakavalan luonteen. Mokoma viekas otus on muuttanut käytöstään.

Muutos oli minusta aluksi aivan ihana, sillä Peppi alkoi nukkua vieressäni useimpina öinä. Ninnihän se on ollut meillä se häntä suussani nukkuja, ja Peppi on pistäytynyt jaloissani ehkä yhden yön viikossa. Sitten sainkin seuraa harva se ilta ja kahdeksan tassua pomppasi viereen oitis kun lakanoihin kapusin.

Ja niinpä kävi, että Peppi osoittautui pahemmaksi kuin pikkulapsi. Heräsin monena aamuyönä palellen. Enää toisella olkapäälläni oli pieni täkinkulma ja kaikki muu peitto kissan alla. Miten se sinne oli joutunut? Tuhannen otus potkii vielä kaikilla neljällä koivellaan, kun yritän… Yhtenä yönä viimein kiskoin toisen peiton komerosta poikittain harteilleni, ja Peppi peittoineen jäi varpaille. Arvatkaa, olenko ollut iloinen ja levännyt aamuisin tämän taiston jälkeen.

Ja ne aamut sitten. Peppi löytyy kerältä polvitaipeesta, ja jos minä herään ennen kissoja, mitenkäs ujuttaudun esiin, kun Ninni nukkuu kylkeni päällä. Onko kissalimbo mahdollisesti jokin laji, johon minun pitäisi perehtyä?

 

Olen voivotellut tätä ympäri ystäväpiiriä, ja lopulta yksi kolmen kissan kaitsija soitti eräänä iltana ja ilmoitti pistäytyvänsä. Hän toi kateille palloradan, ja saamme nyt kaikki olla yhtenä kysymysmerkkinä peittopulmia setviessämme. Ja kyllä täkkitaistelu on vähän rauhoittunut. Saattoiko noilla muka olla virikkeiden puute vaikka koetan niiden kanssa joka päivä leikkiä?

 

Valmistaudu ajoissa

Tuntuuko teistäkin siltä, että säätä vilkaisemalla ei aina tiennyt, oliko heinäkuu vai syyskuu?

Pepin ja Ninnin mielestä kannattaa valmistautua kylmiin ilmoihin ajoissa. Ne päättivät tehdä osansa, jotta palveluskunta voisi siirtyä omavaraisuuteen ainakin villapaitojen suhteen.

20150705_105955

20150705_105543

 

Peppi nauttii harjaamisesta vielä Ninniäkin enemmän ja kehotti ottamaan irtaantuneen karvan talteen. Pakkasin turkkigrammat minigrip-pussiin, ja nyt vain sopivaa lammasta etsiskelemään. Kissinvillat voi karstata ja kehrätä muun lankavärkin joukkoon. Ei ainakaan tarvitse kylmien tullen palella!

Päivän annos

20150616_082443Mitä kissat niin kylki kyljessä popsivat?

Se on jotain, mitä ei hetkeksikään saa jättää vartioimatta, kun kattaa vieraille pöytää. Tai itselleen. Päinvastoin, kissat penkovat sen esiin kassista, kun olen laskenut ostokset lattialle, ja hyvä, ettei se ole mennyttä ennen kuin takki on vaatepuulla.

Ei se ole vaarallista, ja me syömme sitä kaikki. Soisin vain mielelläni että muovista ppurkaminen olisi ihmisen osa, ei kissan.

Pikku villipetoni ovat kesyjä. Syövät kädestä.

20150616_082554

Kissanviikonpäivät

Ninnin kanssa päätimme pian osallistua Instagramissa #prettypawsmonday-aiheeseen.

20150611_111349

Tänään napsittuja otoksia varastoidaan vielä. Mutta kuka teistä auttaisi opettelemaan. someviikonpäiviä?

Viikon alkajaisiksi on siis #prettypawsmonday ja viikonloppuna #caturday, vaan entä ne muut? Onko kissa-aiheisia lisää? Oletteko osallistuneet?

Näytönsäästäjä Ninni

Niinhän, että nuorison nettisurffausta pitää rajoittaa, jottei vallan elämä muutu virtuaaliseksi? On hyvä laatia yhteiset linjat ja varmistaa, että aikaa vietetään myös perheessä olemassa olevien kanssa, eikö totta. Meillä kissat ovat ottaneet tavakseen huolehtia myös siitä, että palveluskunnan verkkoelämä pysyy aisoissa.

Eritoten Ninni pitää velvollisuutenaan huolehtia siitä, että palvelusväki muistaa nukkumaanmenoaikansa ollakseen valmis heräämään virkeänä aamuviideltä kaivelemaan kissanruokakoria yläkaapista. Se on valinnut selvän linjan, ei suinkaan mitään suostuttelupuheita tai vienoja kurahteluja. Koska palveluskunta alkaa mukista, jos kissat yrittävät kirjoittaa näppäimistöllä, stop-komennon naputtaminen näyttöön ei saa aikaan toivottua tulosta.

Niinoä kissa on laatinut käytännöllisen, päättäväisen ja hieman karskin tavan saada ikkunasta toiseen pomppiminen aisoihin, mikäli ei kyseessä ole fasaanien tuijottaminen oikeasta akkunasta. Se käy käteni päälle makaamaan, sujauttaa etutassut ranteeni ympärille ja tuijottaa silmiin. Että huomaa nyt nyvä ihminen, mitä tässä oikeasti kannattaa katsoa.

20150422_124146

Jos olisi kättä vapaana, raollaan olevaan suuhun voisi sujauttaa raksun.

Yön ääniä

Se, ettei Peppi paljon nau’uskele, ei tarkoita joka suhteessa hiljaista kissaa. Kurahtelun ja hurinan lisäksi harmaa karvakasa tarjoilee öisiä yllätyksiä.

Erään kerran kuului pehmeänkova mätkähdys. Arvelin jotain liikahtaneen astiakaapissa, ja kun kuulosti pikemminkin muoviselta kuin särkyvän kilinältä, annoin olla. Joutaapa tuon aamulla tarkastamaan.

No ei ollut ihan astia. Nimittäin:

Kissakokin raaka-aineet

Kissakokin raaka-aineet

Pepin ylintä herkkua on keitetty kananmuna. Se tunnistaa kattilassa kolisevan äänen ja juoksee vahtimaan kypsymistä eikä malttaisi millään odottaa, että kiehuu ja jäähtyy. Ilmeisesti namipalaa ei ollut ollut tarjolla liian pitkään aikaan, ja se yritti ryhtyä keittopuuhiin itse. Köpösti kävi, rasia päätyi lattialle eikä liedelle.

Sinänsä kissat ovat keksineet oivallisen viestintätavan, mitä tulee ruokatoivomuksiin. Eräänä päivänä kun kotiuduin, tyhjällä lautasella oli lelukala. Kun sitten olin kai ostanut liian monta kalaraksupussia perätysten, minua odotti ruokakipossa rakkain keltainen leluhiiri, se, jolla on violetti häntä. Että saiskos hieman lihaisampaa sapuskaa välillä.

Mutta ei meillä pelkästään syödä, vaan harrastetaan kulttuuriakin.

Eräänä yönä heräsin outoon “Plink! Plink! Plink!” -ääneen. Mitä ihmettä tuo on? Vesihana? Ei aivan. Ei kai mikään voi vuotaa tai sade kuulu noin selvästi? Ei.

Nousin katsomaan, ja löysin meidän tulevan basistin:

Aloitteleva basisti harjoittelee yhdellä kielellä neljän sijaan. Miksi, oi miksi aina aamuyöllä?

Aloitteleva basisti harjoittelee yhdellä kielellä neljän sijaan. Miksi, oi miksi aina aamuyöllä?

Peppi soitti! Se oli löytänyt kuminauhalla suljettavan kansion ja harjoitteli päästäkseen basistiksi bändiin. Soittoharjoituksia jatkui hyvän aikaa yönä tai parina viikossa.G-duurisäestykset hoituvat jo taatusti. Olisikohan paikallinen jazzklubi kiinnostunut Pepin taidoista?

Romanttinen rakentaja

Pepistä on paljastunut romantikko.

Sehän on rauhallinen luonne ja viihtyy omissa oloissaan aivan toisin kuin Ninni – tulee viereen nukkumaankin yleensä vain noin kerran viikossa. (Paitsi jos vainuaa minun tarvitsevan lievitystä stressiin – sitten kyllä kumpikin nukkuu kanssani vaikka viikon yhteen menoon, toinen jaloissa ja toinen häntä suussa tai muuten takamus leukaani vasten.)

Kauan luulin, ettei Peppi edes osaa naukua, ja sitten yhtenä päivänä ruoka oli lopussa. Löytyihän sitä ääntä, kun pohjoissuomalaiselle kissalle asiaa tuli… Joka tapauksessa nyt on käynyt ilmi, ettei rauhallinen luonne suinkaan merkitse silkkaa suoraviivaisuutta. Peppi on viime aikoina askarrellut uutterasti itselleen uutta laatikkotaloa, ja luulittekos te, ettei räystäitä yhtään tuunata:

Pepin uuteen majaan tulee piparkakkureunus.

Pepin uuteen majaan tulee piparkakkureunus.

Pepin uuteen pahvimajaan tulee piparkakkureunus! Kaksi kaarta on jo hienosti valmiina.

 

P.S. En malta olla viittaamatta vielä edelliseen postaukseen. Instagram-tilillä @pinnineppiblog on aiheesta nyt video.

Tukanpesupäivä ja videolinkki

Lisäys: Pinnineppiblogin Instagram-tililtä @pinnineppiblog pääset katsomaan neljän sekunnin elokuvan aiheesta.

Peppi ja Ninni ovat hyviä kavereita, vaikka niillä onkin omat vastuualueensa valtakunnassaan. Olen kertonutkin hortonomi-Pepistä, joka hoitaa viherkasvien harvennuksen kiitettävästi, ja Ninnin pyykkivastaavan  virasta. Kummallakin on myös oma rytminsä leikkiä, ja niinpä laserpiste saa kyytiä toiselta ja toiselta vuorotellen.

Siinä missä Peppi on ruokakipon kingi, Ninni on hellyysasioissa ehdoton pomo. Kosmetologikissa huolehtii palveluskunnan otsaryppyjen hiomisesta, ja useammin kissojen keskinäinen huolenpito menee juuri niin, että Ninni hellii Peppiä.

Niinpä kun eräänä keskiviikkona Pepillä oli kai bad hair day ja tukka piti pestä, oli luonnollista, että palveluskunnan ja muka kissasampoon käyttämisen sijaan kilautettiin kaverille:

20130724_074345 20130724_074352 20130724_074355 20130724_074402 20130724_074407 20130724_074411

Tuli mieleen jakaa tarina kanssanne, kun Peppi säntäsi tänään niin innokkaasti aamiaiselle, että yksi Pirkka-pussin tonnikalapalanen roiskahti sen otsaan. Ja taas tarvittiin Ninnin kampauspalveluja, joten nyt on tukka sortillaan. Varsinkin kun aamun alkajaisiksi palvelusväen kulmakarvat oli jo nuoltu järjestykseen.

Original Sokos Hotel ILVES on kissaihmisen hotelli

Missäs muualla sitä kissaihminen Tampereella asustaisi kuin Ilveksessä?

2015-01-10 06.41.13

#bloggaritmansessa-viikonloppunamme majoituksesta huolehtivat osaltaan myös Sokos Hotellit, ja porukkamme sai tutustua neljään Sokos Hotelliin. Hotelliketjuhan uudistui äskettäin niin, että hotelleja on kolmentyyppisiä: Original, Break ja Solo. Minulle Original on aina kotoisa, ja kun vielä sijainti oli oivallinen, mikäs oli talostellessa.

2015-01-10 06.40.03

Miksi kannattaa matkustaa toisen bloggaajan kanssa? Kollega ymmärtää ystävätapaamisissakin työmatkamentaliteetin. Jaoin huoneen Kaaosta ja kukkamekkoja -blogin Jonnan ja hänen tyttärensä kanssa, ja he ehtivät perille ennen minua. Jonnalla oli kunnon asenne, ja hän kiiruhti vakuuttamaan minulle, että oli ottanut kuvia huoneesta ennen kuin kukaan levittäytyi tavaroineen sinne. Jonnalla on kunnon kamerakin, käykäähän katsomassa.

Meillä oli niin ihanaa, vaikka ohjelmaa paljon. Ehdimme iloita yhteisestä ajasta, sillä olemme ystäviä muistakin kuin blogisyistä. Joku Sokos Hotellien huonehemmottelussa oli nyt kyllä tutkinut yhteistä kahvitteluhistoriaamme, sillä kuplivan lisäksi talo tarjosi kulhollisen macaron-leivoksia! Juuri oikein! Paljonkohan me niitä yhdessä popsimme silloin kun asuimme samassa kaupungissa ja kahvittelimme usein yhdessä. Siis nokitusten. Kyllä vieläkin vaihdetaan viestiä tyyliin juon kahvia ja ajattelen sinua.

Kun saimme pikkuisen uneen, hiivimme vessaan popsimaan leivoksiamme ja hihittelemään pitkän ajan ikävän, muistot ja kuulumiset ajan tasalle. Nokitusten emme olleet nähneet noin vuoteen, joten piti hipsiä pois lapsen unta häiritsemästä, vaikka iso huone hotellissa olikin. Voi kun olisi ollut amme, jonka reunalla istuskella! Mutta hyvin se noinkin nojaillessa sujui.

Ja makeiden unien jälkeen runsaaseen aamupalapöytään ja mitä siellä olikaan: hienoista hienoin mehukone!

2015-01-10 08.22.54

Tuolla olisi voinut leikkiä vaikka kuinka monen lasillisen verran, ja hymy nousi hakematta huulille. Mistä tuollaisia saa? Ajatella, jos kissoille olisi vesi- tai raksuautomaatti, joka toimisi samoin. Ne voisivat painella tassulla tai kuonollaan ja katsella pyörivää merkkiä, joka ilmoittaisi, että herkku on tulossa. Meidän Peppi varmaan tykkäisi; se on maalannut tablettiin ladattavalla kissapeliohjelmalla kerran hienon taulun.

Original Sokos Hotel Ilves muuten ottaa vastaan lemmikkejä, ja lisämaksu on kympin eläintä kohden vuorokaudelta. Ketjun sivustolla on hotellin esittelyssä välilehti lemmikkiasiasta, ja vaikka tekstistä näkyy, että useimmin mukana matkustanee koira, muutkin lemmikit ovat tervetulleita. Siitä on erillinen maininta lopussa, hyvä niin. En huomannut kysyä, onko joka sortille oma tervetulopakettinsa, saako kissan kanssa tyytyä puruluihin vai eikö muille kuin koirille anneta mitään. Sokos Hotellien pikkulahjoihin näin ihmisnäkökulmasta tutustuneena arvelisin, että kyllä vaihtelu on jotenkin otettu huomioon.

Uudistettua sauna- ja allasosastoa ei tullut käydyksi katsomassa. Semmoinenkin Ilveksessä on äskettäin remontoituna.

Ihan varmasti menen uudestaan. Ystävällinen palvelu, hyvät tilat ja sijainti vastapäätä paikkaa, jossa soitetaan jazzia joka ilta, saavat minut kyllä vedetyksi takaisin Tampereelle. Tämän yöpymisen meille tarjosi yhteistyössä Sokos Hotels.

Tammikuisen viikonloppumme juttuja voi etsiä aihetunnistein #bloggaritmansessa ja #tampereallbright.

Kaikki herkut kahvilassa – kissanystävän siemailupaikka Purnauskis

IMG_20150111_120116Arvatkaa, mikä on suosikkikahviloitani. Oheinen linkki vie matkablogini näkökulmaan, vaan onhan kissanäkökulmakin tarjoiltava, kun kerran kissakahvila Purnauskiksesta Tampereen Aaltosenkadulla on kyse. Kahvilaa pitää Tiina Aaltonen. Kakkujen leipomista ja kissanhoitoa, sellaistakin voi olla yrittäjän elämä.

Kymmenkunta bloggaajaa osallistui minun ja toisen matkabloggaajan järjestämään #bloggaritmansessa-viikonloppuun tammikuussa. Näkökulmamme oli Tampereen esittely sesongin ulkopuolella (ja tekemistä piisasi hengästyttävästi) sekä yritysyhteistyössä. Yhteisen ohjelman lisäksi saimme keksiä vapaavalintaista tekemistä, ja kanssani kissakahveille lähtivät Jonna (Kaaosta ja kukkamekkoja) sekä Laura(Tuntemattomaan ja takaisin), joka nappasi kuvan minusta ja Viirusta.

.20150111_135050

Mitähän kissablogissa pitäisi kertoa? Onko vielä joku, joka ei ole ehättänyt Purnauskikseen? Tietoja saa kissakahvilan kotisivuilta, ja aivan ehdottomasti kannattaa seurata sen Facebook-sivuja.

Purnauskis päivittää Facebookiin tietoja tapahtumista, aukioloaikojen muutoksista, kissojen työstä kahvilan laadunvalvonnassa… Paljon kuvia ja esittelyjä kahdeksasta kissa-asukista on juuri somessa.

IMG_20150111_120240IMG_20150111_115044

Ai että haluaisit tuonne heti? Niin moni muukin, joten kannattaa varata pöytä sähköpostitse osoitteesta kissakahvila@purnauskis.fi. Maaliskuussa aukioloajat ovat muuttuneet. Purnauskis on sunnuntaisin suljettu, samoin edelleen maanantaisin, mutta tiistaisin pääsee kuikuilemaan mahdollista iltavilliä klo 21 asti. Keskiviikosta lauantaihin aukioloajat ovat entisellään.

 

Me viihdyimme kahvilassa tuntitolkulla, ja siksikin pöytävaraus kannattaa tehdä. Facebookissa kyllä vihjaavat, jos päivä vaikuttaa siltä, että ohikulkijan sopii koettaa onneaan.

Tiina Aaltonen istahti ajoittain pöytäämme juttelemaan sen lisäksi, että kahvilan väen ehdotuksesta olimme saapuneet puoli tuntia ennen avaamista. Sai tietoja ja kuvausrauhan. Hyvä niin, sillä kahvilaan oli tunkua viikonlopun iltapäivänä. Vilskeestä huolimatta tunnelma säilyi rauhallisena.

Pari uteliasta nelijalkaistakin tarjoutui kahviseuraksi ja olisi myös ollut valmis kaatamaan kahvia. Myssyn alla olevasta kannusta sai tavallista kahvia mielin määrin. Kupit kuulemma olivat niin pieniä. Ja pöydillä on purnukoissa kissanherkkuja, kannattaa huomata, ettei se ole uusi hitaasti liukeneva sokerisortti…

20150111_120946

Kissoja tullaan hoitamaan silloinkin kun kahvila ei ole auki. Vierailupäivänämme niillä oli kuulemma iso annos ruokaa. Arvelin, että  meidän Peppi on ollut asialla. Se ei ole koskaan lukenut sitä kirjaa, jossa sanotaan, että kerralla kissalle pitäisi antaa hiiren kokoinen annos.

Sen lisäksi, että kahvilan omista kissoista pidetään hyvää huolta, yhteistyötä on myös kodittomien kissojen hyväksi. Selailtavakseen saa kansion, josta etsiä omaa kissaa.

Purnauskis tarjosi meille kolmelle bloggaajalle sisäänpääsyn ja kahvin. Kiitos yritysyhteistyöstä! Samoin kissamaisesta tunnelmasta.

Viikonlopun tarinoita voi etsiä somesta aihetunnistein #bloggaritmansessa ja #tampereallbright.