Intoa, uskoa, ihmislaatua: ravinteita öljystä kissoille ja koirille

10723871_594634843998676_1153305470_n

Olin kuljeskellut Meidän viikonloppu -messuilla jo pitkän päivän. Matkabloggaaja oli nuuskinut Metsämessuja ja erikoisvieraana olleen Kymenlaakosn tarjontaa. Kissabloggaaja oli keksinyt, mistä kirjoittaisi ilmaislipun vastineeksi Eläinystävä oli vaellellut lehmiä ja lampaita katsomassa.

Olin vähän surullinen. Miten kaukana olemme, kun lehmiä pitää tulla katsomaan johonkin messuhalliin. Ei minusta maatalon töihin olisi, enkä tunne siitä syyllisyyttä. Olen silti kasvanut tinkimaidolla, sitä haettiin pääläriin lähitalosta, eivätkä kaupan litkut maistu minusta miltään. Ostan maitoa vain, jos tiedän vieraideni sitä kahviinsa tarvitsevan.

Kun katselin kanoja ja muistin, miten äitini kesätyö koulutyttönä oli huolehtia sadasta kanasta, itkin jo. En minä halua asua kananhajussa, mutta kai jokin kaipuu luontoon on sisäänrakennettuna meissä.

Niinpä päätin kiertää kissat vielä kerran, omat kun odottivat parin tunnin bussimatkan päässä. Ja kävellessäni osuin osastolle, jossa luki Nutrolin, ja siinä puhuttiin jotakin öljyistä ja lisäravinteista kissoille ja koirille. Mikä juttu tämä on, en ole kuullutkaan?

Seitsemän vuotta sitten oli kaksi pariskuntaa, jotka rupesivat kehittämään omille eläimilleen sopivia tuotteita. Koiraharrastajia, joukossa rasvahappotutkija, tohtori Mikko Griinari.

Sain käteeni esitteen sekä Mediaplanetin tuottaman lemmikkiaiheisen ilmoitusliitteen, joka kuulemma oli ollut perjantaisen Helsingin sanomien vällissä. Siinä oli juttu aiheesta Kissasi saattaa tarvita ravintolisää. Artikkelissa viitattiin lemmikkiopas.fi-sivustoon.

Opin, että kissa tarvitsee arakidonihappoa, rasvahappoa, jota koira tai ihminen pystyy tuottamaan. Nutrolin-tuotteet ovat ihmislaatuisia. Seitsemästä tuotteesta viisi on koirille ja kissoille kaksi. Yksi ei ole kalaöljypohjainen, ja koska kaikki ovat ihmislaatuisia, siitä voi tehdä vaikka salaatinkastiketta. Joku ottaa seniorikissan öljyä kalaöljyn asemesta, niin eivät kalaröyhtäisyt kuorsua kurkussa.

Perheyritys kuulosti siltä, että jos kohta on tieteellisen tarkkaa ja korkealaatuista, bisnes ei ole kylmää. Mukana on tarinoita ja inhimillistä lämpöä, intoa ja uskoa asiaansa. Hyviä kokemuksia.

HESY on saanut tuotteita käyttöönsä. Niin henkilökuntakin kuin mummokissat ovat innoissaan, kun natisevia niveliä voi venytellä ja kissat ovat alkaneet liikkua ja leikkiä. Löytökissan kuntohan voi olla tosisurkea, kun ravinto on ollut mitä sattuu, jos paljon mitään. Pitääkö toivoa vikaa etikettikoneeseen, että pulloja riittää kissalahjoituksiin? No eeei…

Kun Nutrolinin tarina oli aivan alussa, he menivät koiratapahtumaan pikkuruiselle osastolleen. Eihän aluksi ollut isoon manööveriin varaa. He puhkuivat intoa ja olivat vakuuttuneita siitä, että laadukas tuote täyttäisi paikkansa. Koiraväki ja testikoirat olivat jo innostuneet asiasta ja näyttöä oli, että tuote tepsii.

Ja sitten tuli ison eläinruokateollisuusyrityksen edustaja ja koetti ajaa tylysti päälle. Noin henkisesti. Onneksi nämä toipuivat tyrmistyksestään ja jaksoivat jatkaa. Tiedemiehen pikkutarkkuudesta voi kuulemma mennä takuuseen.

Oloni alkoi kohentua siinä tarinoidessa, ja mainitsin kaksi kissaani. “Ota siitä yksi pullo mukaasi”, kuului luonteva kehotus. Olinhan jaksanut kuunnella heidän tarinaansa, ja päiväkin alkoi olla lopussa…

Kun Pepillä ja Ninnillä on kymmeneen vuoteen vielä matkaa, senioriöljy jäi hyllyyn. Öljy lisätään ruokaan (minä annoin märkäruoassa), jos kohta jotkut kissat kuulemma haluavat herkutella sitä suoraan lusikasta. Ei meilläkään mitään parafiiniöljyruiskua tarvinnut kaivaa esiin, ja aloitin pienellä lirauksella. Pullon kyljessä on suhde, kuinka sitä annetaan, mutta taisin antaa vain puolelle kissalle ensimmäisellä kerralla. Avattu öljy pitää säilyttää jääkaapissa.

Lieneekö öljyn vaikutusta, että herätysmekaniikka tahdistui. Eivät ne ennen ole tuollaisella stereokehräyksellä herättäneet. Ninnin piti toki päästä nuolemaan tänäkin aamuna kulmakarvani järjestykseen, odottihan uusi Helsinki-päivä matkabloggaajaa, mutta sitten ne asettuivat kumpikin jalkoihini ja hyrisivät tasatahtiin kylki kyljessä, kunnes olin valmis nousemaan. Kavereita meidän kissat tietenkin ovat, mutta on niillä vähän erilainen tapa leikkiä ja tavallisesti omat paikkansa nukkua pitkin minua. Vaan ei, aamuhurina ainakin kävi kuin rasvattu!

10735079_343540759158576_80230393_n