Pieni mutta kommentoitu kissablogi

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2014 annual report for this blog.

WordPress lähetti vuoden blogitilaston ja käytti matkabloggaajalle mukavaa havainnollistusta: Kuuluisa San Fraciscon kaapeliraitiotie kuljettaa kerrallaan 60 henkeä. 990 blogin katsojaa olisivat siis tarvinneet yhteensä 17 matkaa.

Luetuin postaus oli se kiharakarvakissajuttu Lemmikkimessuilta. 74 kertaa käyty, ja kun hallintasivun pienistä tilastopilareista olen tavallisesti poiminut reilun parikymmentä päiväkäyntiä, niin olipa siinä kunnon piikki.

Kiharakissaan tuli 7 kommenttia, mutta kommentoiduimmat olivat kuvaus herkkuvaihtopaketista, joka sattumalta tuli kissojen entisestä kodista, ja sen kanssa tasaväkisenä Pikaviestikissat.

Jonna, Sandra, Taru, Minttu ja Elina, olitte ahkerimmat kommentoijani. Arvelen tai tiedän teidän kaikkien olevan Suomessa, kuten suuri osa lukijoistani, mutta yhdeksässä maassa kaikkiaan teitä on! Mielenkiintoista! Olisipa hauska tietää, keitä kissanystäviä maailmalla on. Yhdysvallat ja Islanti olivat kärjessä.

Olen keskittynyt ensimmäisenä bloggaamisvuotenani vakauttamaan matkablogia, joten kissablogi uinui välillä, vaikka minusta on mukava kirjoitella tätä välipaloikseni. Silti vuodessa on karttunut 24 juttua, mikä ei kuulemma ole hullummin ensimmäisenä vuonna. Ja surullinen tosiasiahan on, että monikaan blogi ei näe ensimmäistä vuodenpäätään. Mutta mehän jatketaan, eikö niin. Teillä uutterimmilla kommentoijillani onkin vakiintuneet blogit, joita seuraan.

Kuinkas tänne päädyttiin: Facebookin, TrioMiuMaun, Rantapallon, Hupsuttamon ja blogger.comin kautta näköjään enimmäkseen.

Kiitos teille, jotka olitte tai jatkatte mukana, tervetuloa, jos nyt päädyit Pepin ja Ninnin hurinoita kuuntelemaan.

Kaikkea hyvää eteenpäin ja kehräyksiä meiltä!

Työnhakuopas

Voi että Ninniä väsytti eilen työviikon päätteeksi. Kun olin siivonnut viikon siivoukset ja tulin sisään, se halusi, että pötkähdän sen kanssa loikomaan hetkeksi.

Ei ihmekään, että kissaa uuvutti, olihan se auttanut minua työnhaussa kovin ahkerasti.

Olen aiemminkin kertonut Ninnin tietokonetaidoista. Se osaa lähettää pikaviestejä ystäville ja kumpikin karvakasa kyllä käyttää tietokonetta. Ninnin kanssa katsotaan joskus videoita, ja jos leffa on riittävän hyvä, se juoksee kohti näyttöä. Joskus etsin sille vaikkapa akvaariokalafilmejä YouTubesta.

Kaikkein ihanin oli Ninnin mielestä viimetalvinen matkatoimiston banneri, jossa ui kaloja. Se ilmestyi jonkin verkkosivun oheen ja Ninni katsoi sitä kaula venyen monena aamuna. Kirjoitimme kiitoksen matkatoimistoon ja se sattui menemään ihmiselle, joka ymmärsi, kiitti ihanasta viestistä ja sanoi lähettävänsä sen heti kaikille. Eivät silti lähettäneet matkatarjousta…

Tällä viikolla on ilmeisesti ollut laihanpuoleisesti raksuja tarjolla, ja Ninni arveli aivan oikein, että nykyinen työni on turhan pieni. Niinpä se päätti ottaa ohjat omiin tassuihinsa ja auttaa minua työnhaussa.

Olin koneella eräänä päivänä ja käväisin hetken poissa. Kun palasin, Ninni oli tallentamassa sivua suosikkeihin otsikolla “oooooooooooooooooooooooooos”. Mitähän se meinasi? “Oo siellä”?

Kun suljin suosikkiruudun ja katsoin, mitä sivupalkissa taas mainostettiin, työpaikkahan siinä oli. Tosin Vantaalla saakka, etten vielä hakenut, kun reilun parin tunnin päivittäinen bussimatka ei ehkä vastaisi tarkoitustaan.

Vaikka firma olisi ollut aika kiva. Kokopäiväkouluttajaa haettiin Mustiin ja Mirriin.

Viikon viiksiä

Ninnistä on tallessa muutama marraskuinen viiksiotos. Esitelläänpäs niitä tämän viikon viiksitempauksessa.

Yhdestä kuvasta huomaatte, että Ninni näyttää värityksensä vuoksi usein vähän vinosuiselta kuin mikäkin telkkariohjelman Ransu. Silloinkin kun sillä ei ole sitä epäuskoista leuka väärässä -ilmettä, ruskea ja valkoinen laikku näyttävät vetävän virnettä vähäsen kieroon.

Ninni on muutenkin hassu kuin kissantassu sananmukaisesti: yksi koipi on valkoinen, toinen ruskea, viimeisessä on kaikkien värien yhdistelmä.

Kuvat ovat parin viikon takaa mutta marraskuussa napsittuja. Alimpana Pepin viikset valkoista pyykkipussia vasten; siinäpä oiva tausta saada harmaita partakarvoja esiin.

20141101_15260820141101_15274720141025_14131420141101_152715

Intoa, uskoa, ihmislaatua: ravinteita öljystä kissoille ja koirille

10723871_594634843998676_1153305470_n

Olin kuljeskellut Meidän viikonloppu -messuilla jo pitkän päivän. Matkabloggaaja oli nuuskinut Metsämessuja ja erikoisvieraana olleen Kymenlaakosn tarjontaa. Kissabloggaaja oli keksinyt, mistä kirjoittaisi ilmaislipun vastineeksi Eläinystävä oli vaellellut lehmiä ja lampaita katsomassa.

Olin vähän surullinen. Miten kaukana olemme, kun lehmiä pitää tulla katsomaan johonkin messuhalliin. Ei minusta maatalon töihin olisi, enkä tunne siitä syyllisyyttä. Olen silti kasvanut tinkimaidolla, sitä haettiin pääläriin lähitalosta, eivätkä kaupan litkut maistu minusta miltään. Ostan maitoa vain, jos tiedän vieraideni sitä kahviinsa tarvitsevan.

Kun katselin kanoja ja muistin, miten äitini kesätyö koulutyttönä oli huolehtia sadasta kanasta, itkin jo. En minä halua asua kananhajussa, mutta kai jokin kaipuu luontoon on sisäänrakennettuna meissä.

Niinpä päätin kiertää kissat vielä kerran, omat kun odottivat parin tunnin bussimatkan päässä. Ja kävellessäni osuin osastolle, jossa luki Nutrolin, ja siinä puhuttiin jotakin öljyistä ja lisäravinteista kissoille ja koirille. Mikä juttu tämä on, en ole kuullutkaan?

Seitsemän vuotta sitten oli kaksi pariskuntaa, jotka rupesivat kehittämään omille eläimilleen sopivia tuotteita. Koiraharrastajia, joukossa rasvahappotutkija, tohtori Mikko Griinari.

Sain käteeni esitteen sekä Mediaplanetin tuottaman lemmikkiaiheisen ilmoitusliitteen, joka kuulemma oli ollut perjantaisen Helsingin sanomien vällissä. Siinä oli juttu aiheesta Kissasi saattaa tarvita ravintolisää. Artikkelissa viitattiin lemmikkiopas.fi-sivustoon.

Opin, että kissa tarvitsee arakidonihappoa, rasvahappoa, jota koira tai ihminen pystyy tuottamaan. Nutrolin-tuotteet ovat ihmislaatuisia. Seitsemästä tuotteesta viisi on koirille ja kissoille kaksi. Yksi ei ole kalaöljypohjainen, ja koska kaikki ovat ihmislaatuisia, siitä voi tehdä vaikka salaatinkastiketta. Joku ottaa seniorikissan öljyä kalaöljyn asemesta, niin eivät kalaröyhtäisyt kuorsua kurkussa.

Perheyritys kuulosti siltä, että jos kohta on tieteellisen tarkkaa ja korkealaatuista, bisnes ei ole kylmää. Mukana on tarinoita ja inhimillistä lämpöä, intoa ja uskoa asiaansa. Hyviä kokemuksia.

HESY on saanut tuotteita käyttöönsä. Niin henkilökuntakin kuin mummokissat ovat innoissaan, kun natisevia niveliä voi venytellä ja kissat ovat alkaneet liikkua ja leikkiä. Löytökissan kuntohan voi olla tosisurkea, kun ravinto on ollut mitä sattuu, jos paljon mitään. Pitääkö toivoa vikaa etikettikoneeseen, että pulloja riittää kissalahjoituksiin? No eeei…

Kun Nutrolinin tarina oli aivan alussa, he menivät koiratapahtumaan pikkuruiselle osastolleen. Eihän aluksi ollut isoon manööveriin varaa. He puhkuivat intoa ja olivat vakuuttuneita siitä, että laadukas tuote täyttäisi paikkansa. Koiraväki ja testikoirat olivat jo innostuneet asiasta ja näyttöä oli, että tuote tepsii.

Ja sitten tuli ison eläinruokateollisuusyrityksen edustaja ja koetti ajaa tylysti päälle. Noin henkisesti. Onneksi nämä toipuivat tyrmistyksestään ja jaksoivat jatkaa. Tiedemiehen pikkutarkkuudesta voi kuulemma mennä takuuseen.

Oloni alkoi kohentua siinä tarinoidessa, ja mainitsin kaksi kissaani. “Ota siitä yksi pullo mukaasi”, kuului luonteva kehotus. Olinhan jaksanut kuunnella heidän tarinaansa, ja päiväkin alkoi olla lopussa…

Kun Pepillä ja Ninnillä on kymmeneen vuoteen vielä matkaa, senioriöljy jäi hyllyyn. Öljy lisätään ruokaan (minä annoin märkäruoassa), jos kohta jotkut kissat kuulemma haluavat herkutella sitä suoraan lusikasta. Ei meilläkään mitään parafiiniöljyruiskua tarvinnut kaivaa esiin, ja aloitin pienellä lirauksella. Pullon kyljessä on suhde, kuinka sitä annetaan, mutta taisin antaa vain puolelle kissalle ensimmäisellä kerralla. Avattu öljy pitää säilyttää jääkaapissa.

Lieneekö öljyn vaikutusta, että herätysmekaniikka tahdistui. Eivät ne ennen ole tuollaisella stereokehräyksellä herättäneet. Ninnin piti toki päästä nuolemaan tänäkin aamuna kulmakarvani järjestykseen, odottihan uusi Helsinki-päivä matkabloggaajaa, mutta sitten ne asettuivat kumpikin jalkoihini ja hyrisivät tasatahtiin kylki kyljessä, kunnes olin valmis nousemaan. Kavereita meidän kissat tietenkin ovat, mutta on niillä vähän erilainen tapa leikkiä ja tavallisesti omat paikkansa nukkua pitkin minua. Vaan ei, aamuhurina ainakin kävi kuin rasvattu!

10735079_343540759158576_80230393_n

Kelpaisiko kiharat? Uusi tuttavuus kissamessuilla

Selkirk rex

Selkirk rex

Kierrellessäni lemmikkimessuija lauantaina osuin kissarotuja esittelevään täyteohjelmapätkään.

Esittelypöydälle nostettiin kotikissasta persialaiseen, maine cooniin, birmaan ja siperiankissaan asti näytille olentoja, joiden taustasta kerrottiin tarinoita ja tosiseikkoja. Järjestäjänä oli Catfanciers of Finland.

Kuvan kiharainen oli minulle uusi selkirk rex. Osuin kasvattajan juttusille hieman myöhemmin ja sain kuvata karvapörrön vielä likempää. Vielä harvinaisen rodun pentueita tulee pari vuodessa, yksi lähiaikoina, ja jopas alkoi bloggaajan mieli tehdä Lappeenrantaan.

Rex-kissarodut ovat tavanneet saada nimensä paikannimen mukaan, kuten Cornish rex, mutta Selkirk oli alun perin perheenjäsenen sukunimi. Pehmopörröt ovat hyvin harvinaisia; niitä lienee Suomessa satakunta. Kuvia vaikkapa catinka.fi:n, tapaamani kasvattajan, sivuilla. Siellä on tietoja myös kihara- ja väriyhdistelmistä ja siitä, mitä kasvatuksessa saa käyttää.

Tuttavapiirissäni ei ole kovin paljon rotukissoja, vaikka kissarakas kaikin puolin olenkin. Luen mielelläni rotuotuksista kertovia blogeja, koetan kuvitella, millaista olisi rutistaa 12-kiloista maine coonia, ja muistan lapsuudesta sukulaistädin siamilaisen, Joken. Omat kissat ovat aina olleet kotikissoja, maatiaisia, vaikka Pepistäkin toisinaan kysytään, onko se venäjänsininen. Ja kovin tutunnäköinen näyttelyssä rotua edustamassa ollut kissa oli.

Näyttelyissä olen käynyt harvoin, minusta kun ne ovat ihmisten touhuja, joilla ei ole paljon kissojen kanssa tekemistä. Kauan kauan sitten ensimmäisestä kissanäyttelystä jäi tympeä maku suuhun. Joku kissa parkui levottomana häkissään, ja kasvattaja selitti, että se oli saanut pentuja vähän aiemmin ja etsi nyt niitä. Pentuhäkki oli salin ovensuussa houkuttelemassa väkeä sisään. Sydän musertui, kun kuuntelin emon hätää huoneen toiselta puolen ja ajattelin bisnesmielen päätöstä. Jätin kissanäyttelyt vuosiksi väliin.

Siksi oli mukavaa ja lohdullista jutella Cat-Inkan väen kanssa ja huomata, kuinka he tunnistavat kissojen stressin hälisevässä tapahtumassa. Kuulin vähän taustaa; siellä taitaa olla kaikin puolin eläinrakasta ja rauhallista väkeä. Käymään saisi kuulemma ihan oikeasti mennä. Kiitos juttuhetkestä, Arja! Toivottavasti pääsitte turvallisesti kotiin.

Ahaa, terveisiä myös sabotööri Ninniltä, joka hyppäsi näppäimistölle varmistamaan, että myös omasta kissasta välitetään, vaikka toisesta vähän kirjoitellaankin. Äsken kun olin Instagramissa, tietokonekissamme vaihtoi sivuksi iltapäivälehden. Ja mistä siellä kirjoitettiin? Siitä, millaisia  isiä LEIJONAT ovat…

Sain messuille vapaalipun, koska bloggaan messujen aihepiireistä.

Kauko Kirahvin lelulahja

Kauko Kirahvin lelulahja

Emmehän ole ollenkaan esitelleet toista äskettäin saamaamme lahjaa.

Peppi ja Ninni tietävät kyllä, että aina kun ihminen tulee sisään (vaikka sitten minuutti lähtönsä jälkeen pyykkituvasta, krhm), on toiveissa saada ruokaa. Tuliaisia ne sen sijaan eivät osaa matkoilta odottaa, kun edellinen kotiväki ei niitä siihen opettanut. (Entiset kissani Laku ja Viivi sen sijaan tiesivät purettavissa laukuissa olevan aina jotain niillekin, ja loukkaantuivat, ellei ollutkaan.)

Palveluskunta kävi Helsingissä ja Tallinnassa Kauko Matkailijan (kirahvi Kauko Katseinen) kanssa, ja kyllä vain kassissa oli kotiin palatessa kirahviystävän tuliainen kissoille. Hieno pikkulintu ja muhkea marsu, jonka perästä kuuluu pörinää!

Voi kun olisi kuvausassistentti, niin näkisitte, miten hienoja tinttisyöttöjä Peppi osaa käsivarsi suorana. Tinttitennis on uusi laji, ja lintu lentää vauhdikkaasti ja kauas. Kätevä laji punkerokissan mielestä, kun liikkeessä on lelu eikä otus itse… ja kuitenkin on aktiviteettia olevinaan.

Marsun voi vetää käyntiin, ja naru kulkeutuu takaisin elukan sisään. Hieman epäluuloa tämä lattialla ryömivä olio on herättänyt, mutta kissoista on hauskaa ravistella sitä hännästä. Narun päässä on sopiva nuppikin, sellainen vetolenkki, josta saa hampailla hyvän otteen, jotta tunkeilijaa voi vähäsen nutuuttaa.

Peppi varsinkin juoksee heti paikalle, kun otuksen vetää käyntiin, joten jyrsijä ja lintu olivat oikein onnistunut lahjavalinta. Kiitos, Kauko Matkailija!

Ninnin viikon viikset Instagramissa

Ninniin viikon viikset #kissojenmovember

Eräänä aamuna oli rauhallinen viiksihetki Ninnin kanssa. Instagramissa pinnineppiblog Ninni esittelee valkeita aamuviiksiään kummaltakin puolen. Mikä profiili tässä nyt sitten voittaa toisen?

 

Piskuinen joskin paljon kommentoitu – lämmin kiitos ja kehräyksiä teille kaikille – kissablogini ei sentään saanut bloggaajapassia Meidän viikonlopun lemmikkimessuille, mutta toki ne sinne bloggaajan halusivat, semminkin kun kirjoittaja on kaksoisroolissa kissa- ja matkabloggaajana. Välipalasta ja naulakosta ei ole siis tietoa, ne olisivat tulleet passin turvin, mutta ilmaislippu odottaa. Lauantaina olen menossa katsomaan, millainen kokemus moinen tapahtuma on.

 

Jonnan lahja kaikille kolmelle saapui herkkuvaihdossa

10735435_546002732196392_1091661617_n

Kissablogissahan voi saman tien esitellä kaikki herkut, eikö niin. Niinpä päätin osallistua Mintun herkkuvaihtoon täällä sen sijaan että hamuilisin matkakarkkijuttua toisen blogin puolelle.

Niinpä sitten paketti saapui, ja kas mikä mukava yllätys, se tuli Jonnalta, jonka blogia seuraan mutta joka on rakas ystävä bittielämän ulkopuoleltakin. Hädin tuskin ehätin kynnyksen yli, kun laatikkoa oli jo tarkastamassa kaksi asiantuntijaa. Olikohan siinä erityisen tuttu tuoksu entisestä kodista?

10747749_386800448139512_8546596_n10731636_1495584504050767_795608042_n

Palveluskunta ihmetteli, pääsisikö paketin sisältöön ensinkään käsiksi, kun niin tarkasti oltiin vahtimassa laatikon avaustaitoja. Töissä usein taittelen lootia litteiksi, mutta uudet, täydet paketit ovat tietysti harviaisempia.

10723828_580881755378096_267589024_n

Mitähän laatikosta löytyikään…

10802903_401240556710663_308397939_n
10802944_1555689664646273_205920481_n
10802633_1495001517451846_720787984_n

TV Mixin Comedy oli uusi tuttavuus, ja ilmeisesti se aika uusi sekoitus onkin, koska Facebookissa näyttivät kyselevän, että hymyilyttääkö. Makeita, enimmäkseen pehmeitä ja hedelmäisiä karkkeja.

Lisäksi mukana oli vanhaa kunnon Supersalmiakkia ja Fazerin suklaapatukka, jossa mansikkaa, vadelmaa, tummaa ja vaaleaa suklaata.

20141104_130131

10632368_702691933150647_945663306_n
Sekä kahvia. Jonnan ihana kortti muistutti monista yhteisistä kahvihetkistämme, joita meillä oli varsinkin silloin kun vielä asuimme samassa kaupungissa:

10727455_393653234124891_2099862354_n

Kissoille oli kolme leluhiirtä, jotka ne kaivoivat laatikosta heti ja lähtivät antamaan kyytiä niille ympäri kämppää.

10735140_1573150032915288_2065918771_n

Ninni löysi ensimmäisen hiiren, vei sen suussaan sängyn alle piiloon ja suhisi ja murisi Pepille, joka yritti osille. En ole tuon elukan suusta ikänä kuullut moista ääntä, ja kyllä karvakasat varmasti laihtuvat. Onkohan kissoille pieniä askelmittareita? Iltapäivän kokemusten perusteella kyllä kilometrejä kertyy.

Palveluskunnalle oli kissaheijastin, ja siinä on kätevä klipsi, että voi vaihtaa takista ja laukusta toiseen. Pysyy hyvin eikä tule reikiä vaatteisiin niin kuin hakaneuloista. Jonna taisi muistaa senkin, että olen heijastinfriikki.

Onneksi Pepillekin riitti hiiri:

10785006_376784082446767_2061030145_n

Äskettäin kuulin rouskutusta ja rutinaa. Ovatkohan nuo leluja sittenkään? Onneksi Jonna oli pakannut mukaan kolme hiirtä kaikkiaan. Yksi on valkoinen – vielä.

10735235_955095831184642_669843303_n

Niinpä minulla oli kelpo alkupala ennen lounasta.

Tästä Mintun postauksesta näet, miten paketit pääsivät perille. Ja Jonnan Kaaosta ja kukkamekkoja kannattaa seurata.

Kiitos ideasta, Minttu, ja lahjasta Jonnalle. Kehräyksiä meiltä!

Kuvat blogin Instagram-tililtä pinnineppiblog. Varustin ne aihetunnistein #MintunHerkkuvaihto #JonnanLahja.

Kissojen oma movember alkaa

Näkyykö harmaasta kissasta sävy sävyyn olevia viiksiä?

Näkyykö harmaasta kissasta sävy sävyyn olevia viiksiä?

 

#kissojenmovember Ninni

#kissojenmovember Ninni

Hm. Kissojen movember kun alkaa sopivasti muutoin lokakuisen viikon viikonlopusta, niin näytetään nyt haasteen ensimmäisenä osallistumiskertana, että meillä täällä aivan varmasti on viikset. Palveluskunta puuttuu kuvista. Aikoi kyllä kuvauspaineiden alla kasvattaa viikset itselleenkin, yhtä pitkät kuin letti, muttei vielä onnistunut.

Luovuudesta ei oikein näissä otoksissa vielä voi puhua, vaan kiva on kokeilla, mitä kuukauden mittaan oppii. Triolan Facebook-sivuilta tempausta voi seurata myös.

Tätä mieltä kissojen movemberin kuvauksista

 

 

20141025_140934

 

Näyttääkö siltä, että kuvaaja on kohta saamassa nyrkistä nenään? Harmaasta kissasta on harmaita viiksiä muutenkin vaikea erottaa, meillä kun pitää olla kaikki sävy sävyyn. Mutta enpä minä tiennytkään, MITEN vaikea on viiksikuvia saada onnistunein otoksin tärppäämään, jos kohta tilanteiden hukkaaminen kissoja kuvattaessa on tuttuakin tutumpaa.

 

20141025_141347

Ninni puolestaan päätti kääntää selkänsä pahalle maailmalle, joten helppoa ei tule valkeiden viiksiotostenkaan näpsimisestä. Sellaiset “istu, paikka!” -komennot kun eivät itsenäisiin otuksiin oikein tepsi. Se, kuka ketäkin miellyttää, on asetelmassa aivan toinen.

 

Joka tapauksessa aikomus on olla mukana. Marraskuussa alkavan kissojen movemberin haasteen keksi TrioMiuMau ja Herra Nilsson, ja ideana on esitellä viiksikuvia viikoittain. Ketkä teistä osallistuvat?