Peittorosvo Peppi

Palveluskunta kysymysmerkkinä

Palveluskunta kysymysmerkkinä

Olen takuulla väittänyt täälläkin että Peppi on rauhallinen luonne. Sehän ei juuri riehu eikä räyhää, vaan vaikka tervehdyshurina kestääkin joskus monta minuuttia, kun tulen kotiin, se on pysytellyt paljolti omissa oloissaan. Kunhan ruokaa riittää, harmaaturkki on tyytyväinen.

Sittemmin paljastui, ettei se mikään rauhallinen ole vaan tyyneys ainoastaan kätkee salakavalan luonteen. Mokoma viekas otus on muuttanut käytöstään.

Muutos oli minusta aluksi aivan ihana, sillä Peppi alkoi nukkua vieressäni useimpina öinä. Ninnihän se on ollut meillä se häntä suussani nukkuja, ja Peppi on pistäytynyt jaloissani ehkä yhden yön viikossa. Sitten sainkin seuraa harva se ilta ja kahdeksan tassua pomppasi viereen oitis kun lakanoihin kapusin.

Ja niinpä kävi, että Peppi osoittautui pahemmaksi kuin pikkulapsi. Heräsin monena aamuyönä palellen. Enää toisella olkapäälläni oli pieni täkinkulma ja kaikki muu peitto kissan alla. Miten se sinne oli joutunut? Tuhannen otus potkii vielä kaikilla neljällä koivellaan, kun yritän… Yhtenä yönä viimein kiskoin toisen peiton komerosta poikittain harteilleni, ja Peppi peittoineen jäi varpaille. Arvatkaa, olenko ollut iloinen ja levännyt aamuisin tämän taiston jälkeen.

Ja ne aamut sitten. Peppi löytyy kerältä polvitaipeesta, ja jos minä herään ennen kissoja, mitenkäs ujuttaudun esiin, kun Ninni nukkuu kylkeni päällä. Onko kissalimbo mahdollisesti jokin laji, johon minun pitäisi perehtyä?

 

Olen voivotellut tätä ympäri ystäväpiiriä, ja lopulta yksi kolmen kissan kaitsija soitti eräänä iltana ja ilmoitti pistäytyvänsä. Hän toi kateille palloradan, ja saamme nyt kaikki olla yhtenä kysymysmerkkinä peittopulmia setviessämme. Ja kyllä täkkitaistelu on vähän rauhoittunut. Saattoiko noilla muka olla virikkeiden puute vaikka koetan niiden kanssa joka päivä leikkiä?