Pieni mutta kommentoitu kissablogi

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2014 annual report for this blog.

WordPress lähetti vuoden blogitilaston ja käytti matkabloggaajalle mukavaa havainnollistusta: Kuuluisa San Fraciscon kaapeliraitiotie kuljettaa kerrallaan 60 henkeä. 990 blogin katsojaa olisivat siis tarvinneet yhteensä 17 matkaa.

Luetuin postaus oli se kiharakarvakissajuttu Lemmikkimessuilta. 74 kertaa käyty, ja kun hallintasivun pienistä tilastopilareista olen tavallisesti poiminut reilun parikymmentä päiväkäyntiä, niin olipa siinä kunnon piikki.

Kiharakissaan tuli 7 kommenttia, mutta kommentoiduimmat olivat kuvaus herkkuvaihtopaketista, joka sattumalta tuli kissojen entisestä kodista, ja sen kanssa tasaväkisenä Pikaviestikissat.

Jonna, Sandra, Taru, Minttu ja Elina, olitte ahkerimmat kommentoijani. Arvelen tai tiedän teidän kaikkien olevan Suomessa, kuten suuri osa lukijoistani, mutta yhdeksässä maassa kaikkiaan teitä on! Mielenkiintoista! Olisipa hauska tietää, keitä kissanystäviä maailmalla on. Yhdysvallat ja Islanti olivat kärjessä.

Olen keskittynyt ensimmäisenä bloggaamisvuotenani vakauttamaan matkablogia, joten kissablogi uinui välillä, vaikka minusta on mukava kirjoitella tätä välipaloikseni. Silti vuodessa on karttunut 24 juttua, mikä ei kuulemma ole hullummin ensimmäisenä vuonna. Ja surullinen tosiasiahan on, että monikaan blogi ei näe ensimmäistä vuodenpäätään. Mutta mehän jatketaan, eikö niin. Teillä uutterimmilla kommentoijillani onkin vakiintuneet blogit, joita seuraan.

Kuinkas tänne päädyttiin: Facebookin, TrioMiuMaun, Rantapallon, Hupsuttamon ja blogger.comin kautta näköjään enimmäkseen.

Kiitos teille, jotka olitte tai jatkatte mukana, tervetuloa, jos nyt päädyit Pepin ja Ninnin hurinoita kuuntelemaan.

Kaikkea hyvää eteenpäin ja kehräyksiä meiltä!

Työnhakuopas

Voi että Ninniä väsytti eilen työviikon päätteeksi. Kun olin siivonnut viikon siivoukset ja tulin sisään, se halusi, että pötkähdän sen kanssa loikomaan hetkeksi.

Ei ihmekään, että kissaa uuvutti, olihan se auttanut minua työnhaussa kovin ahkerasti.

Olen aiemminkin kertonut Ninnin tietokonetaidoista. Se osaa lähettää pikaviestejä ystäville ja kumpikin karvakasa kyllä käyttää tietokonetta. Ninnin kanssa katsotaan joskus videoita, ja jos leffa on riittävän hyvä, se juoksee kohti näyttöä. Joskus etsin sille vaikkapa akvaariokalafilmejä YouTubesta.

Kaikkein ihanin oli Ninnin mielestä viimetalvinen matkatoimiston banneri, jossa ui kaloja. Se ilmestyi jonkin verkkosivun oheen ja Ninni katsoi sitä kaula venyen monena aamuna. Kirjoitimme kiitoksen matkatoimistoon ja se sattui menemään ihmiselle, joka ymmärsi, kiitti ihanasta viestistä ja sanoi lähettävänsä sen heti kaikille. Eivät silti lähettäneet matkatarjousta…

Tällä viikolla on ilmeisesti ollut laihanpuoleisesti raksuja tarjolla, ja Ninni arveli aivan oikein, että nykyinen työni on turhan pieni. Niinpä se päätti ottaa ohjat omiin tassuihinsa ja auttaa minua työnhaussa.

Olin koneella eräänä päivänä ja käväisin hetken poissa. Kun palasin, Ninni oli tallentamassa sivua suosikkeihin otsikolla “oooooooooooooooooooooooooos”. Mitähän se meinasi? “Oo siellä”?

Kun suljin suosikkiruudun ja katsoin, mitä sivupalkissa taas mainostettiin, työpaikkahan siinä oli. Tosin Vantaalla saakka, etten vielä hakenut, kun reilun parin tunnin päivittäinen bussimatka ei ehkä vastaisi tarkoitustaan.

Vaikka firma olisi ollut aika kiva. Kokopäiväkouluttajaa haettiin Mustiin ja Mirriin.