Kissablogissahan voi saman tien esitellä kaikki herkut, eikö niin. Niinpä päätin osallistua Mintun herkkuvaihtoon täällä sen sijaan että hamuilisin matkakarkkijuttua toisen blogin puolelle.
Niinpä sitten paketti saapui, ja kas mikä mukava yllätys, se tuli Jonnalta, jonka blogia seuraan mutta joka on rakas ystävä bittielämän ulkopuoleltakin. Hädin tuskin ehätin kynnyksen yli, kun laatikkoa oli jo tarkastamassa kaksi asiantuntijaa. Olikohan siinä erityisen tuttu tuoksu entisestä kodista?
Palveluskunta ihmetteli, pääsisikö paketin sisältöön ensinkään käsiksi, kun niin tarkasti oltiin vahtimassa laatikon avaustaitoja. Töissä usein taittelen lootia litteiksi, mutta uudet, täydet paketit ovat tietysti harviaisempia.
Mitähän laatikosta löytyikään…
TV Mixin Comedy oli uusi tuttavuus, ja ilmeisesti se aika uusi sekoitus onkin, koska Facebookissa näyttivät kyselevän, että hymyilyttääkö. Makeita, enimmäkseen pehmeitä ja hedelmäisiä karkkeja.
Lisäksi mukana oli vanhaa kunnon Supersalmiakkia ja Fazerin suklaapatukka, jossa mansikkaa, vadelmaa, tummaa ja vaaleaa suklaata.
Sekä kahvia. Jonnan ihana kortti muistutti monista yhteisistä kahvihetkistämme, joita meillä oli varsinkin silloin kun vielä asuimme samassa kaupungissa:
Kissoille oli kolme leluhiirtä, jotka ne kaivoivat laatikosta heti ja lähtivät antamaan kyytiä niille ympäri kämppää.
Ninni löysi ensimmäisen hiiren, vei sen suussaan sängyn alle piiloon ja suhisi ja murisi Pepille, joka yritti osille. En ole tuon elukan suusta ikänä kuullut moista ääntä, ja kyllä karvakasat varmasti laihtuvat. Onkohan kissoille pieniä askelmittareita? Iltapäivän kokemusten perusteella kyllä kilometrejä kertyy.
Palveluskunnalle oli kissaheijastin, ja siinä on kätevä klipsi, että voi vaihtaa takista ja laukusta toiseen. Pysyy hyvin eikä tule reikiä vaatteisiin niin kuin hakaneuloista. Jonna taisi muistaa senkin, että olen heijastinfriikki.
Onneksi Pepillekin riitti hiiri:
Äskettäin kuulin rouskutusta ja rutinaa. Ovatkohan nuo leluja sittenkään? Onneksi Jonna oli pakannut mukaan kolme hiirtä kaikkiaan. Yksi on valkoinen – vielä.
Niinpä minulla oli kelpo alkupala ennen lounasta.
Tästä Mintun postauksesta näet, miten paketit pääsivät perille. Ja Jonnan Kaaosta ja kukkamekkoja kannattaa seurata.
Kiitos ideasta, Minttu, ja lahjasta Jonnalle. Kehräyksiä meiltä!
Kuvat blogin Instagram-tililtä pinnineppiblog. Varustin ne aihetunnistein #MintunHerkkuvaihto #JonnanLahja.
pinnineppi's Blog 
Kiva kun kaikkia kolmea muistettiin. Ettei vaan yksi hiiri olisi ollut itse emännälle. 😉
Jos oisin tiennyt, että tunnette toisenne real life, niin oisin arponut parit uudestaan. Vaan tuleepa mieluinen paketti, kun tuntee saajan. 🙂
Kiva kun lähdit mukaan vaihtoon ja tuuha toistekkin.
ps. Keväästä asti on tuota tv-mixiä kaupoista saanut ja sille on salmiakki sisarkin tv-mix crime. 😉
Heipä hei, kiitos täsmennyksistä. Ja nyt oli kyllä niin oikeaan osunut juttu, että. Hyvä sattuma!
Salmiakkijuttua olen ainakin kaverin pussista maistanut; kiitos, kun palautit nimen mieleeni.
Herkullista syksyä!
Tosi ihana heijastin! Ja nuo herkut: Nam!
Joo, olin iloisesti yllättynyt. Kaikin puolin onnistunut lahja, ja kissat ovat istuneet laatikossaan koko iltapäivän. Siinä on kai vähän hiiren hajua jäljellä. Tai ehkä ne odottavat, että laatikosta ryömisi esiin lisää hiiriä.
Nälkänauku oli melkoinen, kun hiiren hyppyyttäminen niin kulutti energiaa.
Loistava lahja, kissoille ensinnäkin laatikko ja emännälle herkkuja! Meillä on muuten noi hiiret ihan lemppareita, muut ei enää kelpaa.Niistä syödään tosin syödään hännät aika nopeasti ja sen jälkeen ne ei ole enää ihan niin kiinnostavia 😉
Heijastin on hiano!!
Kiitos, täälläkin olemme kaikki oikein tyytyväisiä. Nämä kyllä olivat ylivetohiiret, jos kohta muutamaa muutakin mallia on talossa riepoteltu.
Kun nämä vielä asuivat edellisessä kodissaan ja olin ensimmäistä kertaa hoitamassa näitä, heräsin aamulla siihen, että käteni osui leluhiireen. Se oli yöllä kannettu sänkyyn juuri siihen, mihin käteni heräämisvenyttelyssä osuu, ettei minun tarvitsisi tuntea itseäni yksinäiseksi, jos kissat sattuisivat olemaan poissa.
Lelukala meillä nostetaan joskus viestiksi tyhjälle lautaselle, mistä huomaan sen töistä tullessani. Jos ostan liikaa kalaraksuja, kippoon löytää tiensä hiiri. Noin niin kuin pienenä vihjeenä.
Ihanaa, että tykkäsitten kaikesta! ❤ Toi on nykyään yks mun suosikkikarkkipusseista.
Tykkäsimme, kiitos! Tuosta tulee kyllä minunkin suosikkini ja kiva lisä sarjaan.
Ja kuten huomaat, lukijatkin ovat iloisia puolestamme ja heijastin saa kehuja. Toimi hienosti ja näkyy kauas, testasin kauppareissulla. Kissa suorastaan etälamautti autoilijat…
Pingback: Pieni mutta kommentoitu kissablogi | pinnineppi's Blog