Parveketarkastus

Aamun ensimmäinen tehtävä sen jälkeen kun palveluskunta on saatu hereille ja tarjoilemaan aamupalaa on parveketarkastus. Ellei ovea tajuta avata heti kun sapuska on saatu kuppeihin, Ninnin miaa-rrää-äyh! kyllä saa vipinää palveluskunnan kinttuihin. Ilme vahvistaa kissan mielipiteen alaisen leväperäisistä toimista:

Arvannette, mitä mieltä täällä oltiin siitä, että talossa oli parvekeremontti, ja ovi pysyi kiinni monta viikkoa. Olihan aivan selvää, että tiimissä olisi pitänyt olla myös kaksi remonttikissaa. Niille olisi pitänyt ostaa pienet keltaiset kypärät, ja ne olisivat voineet tassutella yksilöllisen designin jokaiseen uudistettuun laattaan… Kerrostalo olisi saanut loistavan uuden ilmeen kissadesignista. Ei vain ammattitaitoa ymmärretä käyttää, vaikka olisi niin halukkaita suunnittelija-toteuttajia löytynyt.

Kissoja pelottaa mennä ulos, saati sitten että pitäisi tunkea valjaat ylle. Kauhea parku heti, jos sisään tullessani utelias kuono livahtaa porrastasanteelle ihmettelemään, mihin joutui.

Heti kissojen muutettua luokseni en avannut parvekkeen ovea viikkoihin. Ajattelin, että saavat ensin kotiutua näihin huoneisiin ennen kuin maailmankuvaa ruvetaan laajentamaan. Ne eivät reagoineet oveenkaan silloin, vaan se oli samaa seinää niille.

Kun sitten uljas uusi maailma aukeni, kyllä oli tassunjälkiä heti kun satoi vähänkin lunta. Ihme kyllä vielä ei ole yritetty karata, vaikka reunaa vasten vähän venytellään. Kärpästen metsästys on toistaiseksi pysynyt suunnilleen parvekelaatan tasolla, ja vielä olen joka kerta voittanut kisan siitä, kuka meistä kolmesta saa ampiaisen tai muun herhiläisen. Minua vain mulkoillaan, kun vakuutan, että pistosta tulee pienelle kissalle iso itku.

Jännä, millainen aamurytmin rituaali parveketarkastuksesta on kissoille tullut. Ninni vaatii sitä ihan ehdottomasti, vaikka ensimmäinen livistäjä saattaa jonain päivänä olla Peppi. Se kerran jo hyppäsi rakoseen kaiteen alla. Parasta on pitää karvakorvia silmällä.

Ulkoillaanko teillä ja mitä siitä pidetään?