Uusi kissanruokaherkku, jonka Peppi keksi

Sen lisäksi, että kissat yleensä ovat aika vaihtelunhaluisen ja nirson maineessa, mitä tulee ruokakipon sisältöön, joskus ne keksivät kummallisia eväitä itselleen (tässä tilastossa eivät huonekasvit ole mukana).

Tuttavakissa haistoi paprikan jo kaupan kassahihnalta ja onki sen ostoskassista esiin kaikkien muiden ruokien alta ennen kuin kaupassakävijä oli saanut saappaat jalastaan.

Entiset kissani Laku ja Viivi, jotka elivät 20 ja 17 onnellista kissanvuotta taloudessa, löysivät vanhoilla päivillään uuden herkun, jota en ikinä olisi osannut oma-aloitteisesti tarjota. Nakersin kerran sohvalla brietä, ja kohta kissa istui olkapäällä kuin papukaija ja tunki kuonoaan juustoa kohti. Kysyin äimistyneenä, halusiko se osille, ja toden totta, juuston pehmeä sisus oli kehruuttavan ihanaa. Pinnan kittikerros aiheutti tyrmistynyttä puistattelua, mutta pehmoinen valkohomeen alla asustava juusto oli jotain, mitä piti silmät ummessa ja kehräten mutustaa.

Kun ostoskassistani äskettäin tuli esiin 55-prosenttinen vientiin tarkoitettu juusto, Peppi väitti, että se on sen. Vaikka tuotteeseen onkin mediassa liitetty P-kirjain, kuten Peppi-kissaan, palveluskunta oli hieman eri mieltä siitä, ketä varten pyöreitä kiekkoja kaupasta kotiin oli kannettu. Saman juustomerkin pienemmät rasvaprosentit eivät ole ikinä kiinnostaneet kissoja.

Ja ei, tämä postaus ei sisällä minkäänlaista sponsorointia tai muuta mainosyhteistyötä.

Ihmeellisintä, mitä Peppi on syönyt, on suppilovahveroista tekemäni pasta. Kastikkeessa oli lisäksi kinkkua ja kermaa tai ruokakermaa. Nostin annoksen lautaselleni ja käännähdin hetkeksi. Kun palasin pöytään, kissa väänsi niskat vinossa ja silmät ummessa ruokapöydän tuolilla sienenpalaa menemään ja tuntui pitävän herkusta.

Tai niin luulin, että se oli kumminta, mitä Peppi voi ruokavalioonsa keksiä. Äskettäin lämmitin itselleni hernekeittoa, ja Peppi tuli katsomaan, mitä niin kovaa vauhtia lusikoin. Onki sitten herneen kerrallaan kulhostani ja söi monta kourallista.

Hernekeitto on kissanruokaa

Ihmettelin kissanruokauutuutta töissä ja kuuli heti tarinan toisesta kissasta, joka pisteli hernekeittoa monta lautasellista. Onko teillä herneensyöjäkissoja? Meidän salaatinpopsija ja kurkkufriikki yllättivät minun ystäväpiirini.

Pikaviestikissat

Voi loikoilla, kun yhteydenpito ystäviin on hoidettu.  Xx!

Voi loikoilla, kun yhteydenpito ystäviin on hoidettu. Xx!

Lojuin naputtelemassa pikaviestiohjelmaan kuulumisia kaukaisen kaverini kanssa, kun ilmeni, että parilla muullakin tyypillä oli ystävälleni sanottavaa.

 

Olimme keskustelleet loppukesän kampanjasta, ja Ninni,  joka on kiistatta talon hellyyspomo, ilmeisesti arvioi sananvaihtoa turhan asiapitoiseksi. Se kulki tablettini yli ja lähetti kommentin: “Xx”

Senhän olen tiennyt, että Peppi osaa lukea,  mutta Ninnin kirjoitustaito oli yllätys. Ihan oikein lähettää pari suukkoa syyskylmään pohjoiseen, eikö niin. Peppi halusi myös sanoa sanansa. Sen viesti  vaikutti kryptisemmältä: Awsasss v v a b. Lentoyhtiön piilomainontaa?

 

Puhelinkissoja minulla on ollut ennenkin. Juttelin lankapuhelimessa, kun edellinen kissa Laku kulki näppäinten yli ja painoi toisen ystäväni pikavalintaa. Kun yhä jatkoin samaa puhelua, se kulki ohi uudestaan ja painoi soita-nappia. Pakkohan se sitten oli soittaa ja sanoa, että Lakulla on jotain tuiki välttämätöntä asiaa.

Miten teillä suhtaudutaan puhelimeen ja muihin laitteisiin?

Silityspeti

Mihin silityslautaa käytetään?

 

IMG_20140918_155310

Itsestään selvää on, että silityslaudalla silitetään kissaa. Siinä on ergonomia otettu huomioon, koska palveluskunnan ei tarvitse kyyristellä lattian tasolla, vaan kissan helliminen hoituu selkä suorana. Kyllä bloggaajakissat huolehtivat siitä, että työolot pysyvät kunnossa.

 

Kuva on pinnineppiblogin Instagram-tililtä.

Parveketarkastus

Aamun ensimmäinen tehtävä sen jälkeen kun palveluskunta on saatu hereille ja tarjoilemaan aamupalaa on parveketarkastus. Ellei ovea tajuta avata heti kun sapuska on saatu kuppeihin, Ninnin miaa-rrää-äyh! kyllä saa vipinää palveluskunnan kinttuihin. Ilme vahvistaa kissan mielipiteen alaisen leväperäisistä toimista:

20140915_09290120140915_092920

Arvannette, mitä mieltä täällä oltiin siitä, että talossa oli parvekeremontti, ja ovi pysyi kiinni monta viikkoa. Olihan aivan selvää, että tiimissä olisi pitänyt olla myös kaksi remonttikissaa. Niille olisi pitänyt ostaa pienet keltaiset kypärät, ja ne olisivat voineet tassutella yksilöllisen designin jokaiseen uudistettuun laattaan… Kerrostalo olisi saanut loistavan uuden ilmeen kissadesignista. Ei vain ammattitaitoa ymmärretä käyttää, vaikka olisi niin halukkaita suunnittelija-toteuttajia löytynyt.

Kissoja pelottaa mennä ulos, saati sitten että pitäisi tunkea valjaat ylle. Kauhea parku heti, jos sisään tullessani utelias kuono livahtaa porrastasanteelle ihmettelemään, mihin joutui.

Heti kissojen muutettua luokseni en avannut parvekkeen ovea viikkoihin. Ajattelin, että saavat ensin kotiutua näihin huoneisiin ennen kuin maailmankuvaa ruvetaan laajentamaan. Ne eivät reagoineet oveenkaan silloin, vaan se oli samaa seinää niille.

Kun sitten uljas uusi maailma aukeni, kyllä oli tassunjälkiä heti kun satoi vähänkin lunta. Ihme kyllä vielä ei ole yritetty karata, vaikka reunaa vasten vähän venytellään. Kärpästen metsästys on toistaiseksi pysynyt suunnilleen parvekelaatan tasolla, ja vielä olen joka kerta voittanut kisan siitä, kuka meistä kolmesta saa ampiaisen tai muun herhiläisen. Minua vain mulkoillaan, kun vakuutan, että pistosta tulee pienelle kissalle iso itku.

Jännä, millainen aamurytmin rituaali parveketarkastuksesta on kissoille tullut. Ninni vaatii sitä ihan ehdottomasti, vaikka ensimmäinen livistäjä saattaa jonain päivänä olla Peppi. Se kerran jo hyppäsi rakoseen kaiteen alla. Parasta on pitää karvakorvia silmällä.

Ulkoillaanko teillä ja mitä siitä pidetään?

Herkkuarvonta kollegan blogissa päättyy 15.9.

Hei, blogeja selatessani päädyin monen karkkimutkan kautta tänne. Eekun blogissa on herkkuarvonta 15.9. asti. Kun palveluskunta liittyi lukijaksi ja päätti herkkublogin ollessa vasta ajatuksen asteella mainostaa herkkuarvontaa kissablogin puolella, muistutus teille, jotka ovat ehtineet kissablogin löytää.

Kannattaa toivoa osakseen tällaista kasaa, vai mitä:

Kuva on arvonnan järjestävästä blogista, johon linkki aivan postauksen alussa. Arvontaa mainostavalla on lupa käyttää sitä.

Kukahan järjestäisi kissanherkkuarvonnan, kysyvät Peppi ja Ninni. Anna kyllä voi syödä kuvan herkkuja mieluummin kuin raksuja.

Miksi Kotka on hyvä paikka kissan asua

Harvinainen Kotka-kissa terhakkana yläpesässään

Harvinainen Kotka-kissa terhakkana yläpesässään

Luulisi, ettei Kotkasta tule ensimmäisenä mieleen kissa. Eikös pikemminkin sellainen otus voi napata kissan parvekkeelta ja viedä mennessään?

Kun muutin, varmistin, että kotiin saa tulla lemmikkejä. Silloin ei ollut omia karvakorvia eikä vielä tietoa näiden tulosta; lähinnä arvelin, että joskus saattaisi olla lomalaisten tai hoitokoira vieraana. Toivottivat tervetulleeksi, lemmikit myös.

Puolaa taitava ystäväni opetti, että kissa on puolaksi kot. Väitin vastaan. Sanoin, että kot on kyllä lähinnä se, mitä kissa syö. Mutta puolanpuhuja pani paremmaksi: tyttökissa on kotka.

Kuvassa harvinainen Kotka-kissa yläparven pesässään. (Kuva on julkaistu myös palveluskunnan Twitter-tilillä @ananas2go osana #100dayshappy-haastetta.)

Höpöpööpöt vihreäsilmät

matkakissat

Uskomaton määrä lempinimiä karvakorville tulee annetuksi, eikö?

Peppi viihtyy paljon omissa oloissaan, tuo ruokakuppien kingi, mutta osaa reagoida, kun huutelen Pepsi-Popsia. Tai Peppi-Poppia. Se on hurinakaveri ja hurinakissa

Ninni tuppasi kääntymään Pinniksi jo edellisessä kodissaan, ja kun joku minun vieraistani muisti nimen vähän vikaan, Minni alkoikin kuulostaa hyvältä. Ninni-Tinni-Minni saa siis hypätä nukkuseurakseni iltaisin.

Puhumattakaan siitä, että ne ovat höpöpööpöjä, karvapöpöjä, vihreäsilmiä, ähmäimmiä (=rähmä-), mytytytyttyjä ja tiukunaukuja. Paitsi Peppi, joka vain hirisee silloin kun ei hurise.

Nyt ne ovat myös instakissoja. Kuva on Instagram-tililtä ja löydät sen Instagramista nimellä pinnineppiblog.

Bloggaajakissat

Mistä muusta kukaan haluaisi ottaa kuvan kuin kissasta?

Mistä muusta kukaan haluaisi ottaa kuvan kuin kissasta?

Palveluskunta on taas käsittänyt kaiken ihan väärin. Kitisee, että muka kissa häiriköi matkablogipostauksen kuvaamista, vaikka  todellisuudessahan keräilijä esitellään aina kokoelmansa kanssa! Onneksi blogimaailmasta löytyi joku, joka ymmärsi!

Ja että muka pitää keskittyä joihinkin kumman menotarinoihin, vaikka karvapöpöt hyvin tietävät, että he vahtivat valtakuntaansa kotoa käsin. Ja niistä pitää kertoa blogimaailmalle.

Peppi-kissa jo kovasti koetti kirjautua blogiinsa. Osoiterivi näytti tältä:*****************************************  Selitin, että Peppi on kyllä tähtikissa, mutta edessä pitäisi olla ainakin se http kaksoispiste kautta kautta.

Peppi ottaa rennosti